Gibraltarin kiertäjät

60-luvun lopulla Poika sai ensimmäisen laivapaikkansa. Satamassa hän kohtasi ikälopun, jo viimeisiään vetelevän tankkilaivan. Sen runko oli kuhmuinen ja moneen kertaan paikattu. Aluksi laiva haki öljylastin Mustaltamereltä Suomeen. Sen jälkeen se siirtyi Italian, Hollannin ja Ranskan väliseen liikenteeseen ja kesä kului Gibraltaria kiertäen.
 
Poika oli laivan ”pölykalle”, miehistön alinta kastia. Hän siivosi hyttejä, käytäviä, vessoja ja saunoja. Vaatimaton tehtävä antoi hänelle kuitenkin mahdollisuuden tarkkailla laivaelämää. Romantiikka rapisi. Todellisuuteen ei kuulunut palmuun nojaava, vilkuttava tyttö. Oli vain merta, työtä ja likaisia satamia, joissa vaarat saattoivat vaania jo laiturilla.
 
Kesä oli kuuma ja myrskyisä. Tšekkoslovakia miehitettiin. Ukkosmyrsky yllätti vanhan rouvan Välimerellä. Hai ei iskenyt syöttiin. Vietkong-sissi sai lemput. Mustanmeren satama tarjosi elämyksiä ja kaiken yllä leijui ainainen polttoöljyn katku.
 
Tätä kirjaa voi lukea nuoren pojan kasvutarinana, matkakirjana ja kappaleena suomalaista merenkulun historiaa. Kirja pohjautuu todellisuuteen. Joitakin sen tapahtumista on väritetty, kuten ihmisillä on tapana.
 
     
     
 
 

Paluu